Astuvansalmen kalliomaalauksilla

Kävimme pari viikkoa sitten katsomassa Astuvansalmen kalliomaalauksia, jotka sijaitsevat peikon kotikunnailla Mikkelissä. Maalauksille johtaa retkeilyreitti, joka kulkee kauniissa metsä- ja järvimaisemissa.

061114 024

061114 034

Oli aamupäivä, ja ilma oli kirkastumassa. Veden pinnassa oli jääriitettä.

061114 044

061114 039

061114 036

Hutera sillantapainen oli huurteesta liukas. Selvisimme onneksi kuivin jaloin ja kameroin.

061114 050

Reitin varrella on jonkinlainen patoviritelmä.

061114 047

061114 051

Lähes puolet retkeilyreitistä oli harmillisen vaikeakulkuista. Tienoolla oli tehty hakkuita, ja jouduimme improvisoimaan reitin suhteen ja taiteilemaan puunrunkojen ja havukasojen yli.

061114 052

Vihdoin olimme lähellä kalliomaalauksia. Kävimme katsomassa toista nähtävyyttä, tervahautaa, jonka naurettavuudesta peikko varoitteli etukäteen. Hauta oli kuulemma mitättömän pieni. Ihmettelin, mitä peikko mahtoi tarkoittaa. En muistanut nähneeni tervahautoja aiemmin, enkä tiennyt niistä mitään. Kuvittelin, että kunnon hauta olisi tosi iso ja läpimitaltaan monta kymmentä metriä. Tämä pieni hauta olisi varmaankin sitten kirkkoveneen pohjan kokoinen. Mutta se ei kuulostanut kovin pieneltä. Miksi peikko oli niin huvittunut?

061114 055

Totuus paljastui pian. Hauta ei tosiaankaan ole järin iso. Opastekylttikin tuntuu hieman liioitellulta tähän nähden… :) No, tällaisia monet tervahaudat varmaankin ovat. Tervahaudoissa poltettiin tervaksia eli havupuiden pihkaista puuainesta. Tervaksista saatiin poltossa tervaa, jota käytettiin esimerkiksi veneiden suojaamiseen vettymiseltä.

061114 076

Tervahaudalta ei ollut pitkä matka kalliomaalauksille. Aurinko oli tullut esiin, ja se valaisi hienosti jyrkän kallioseinämän, jossa maalaukset ovat. Hauska juttu on se, että olen käynyt katsomassa maalauksia kerran aiemminkin, kauan sitten. Olin kolmannella luokalla luokkani kanssa leirikoulussa Mikkelin seudulla, ja patikoimme silloin maalauksille. Oli mukavaa päästä kohtaamaan kaukaiset muistot tämän retken kautta.

061114 057

061114 068

Maalausten alapuolella oleva tietotaulu kertoo, että maalaukset on ajoitettu aikaan 4000 – 2200 eKr. Ne on tehty punamultamaalilla, jota on valmistettu todennäköisesti kuumentamalla rautaoksidia ja lisäämällä siihen rasvaa, verta ja linnun munia. Myöhemmin kalliopinnasta on liuennut maalausten päälle mineraaleja, jotka ovat muodostaneet suojaavan, läpinäkyvän kalvon.

061114 069

061114 063

Seinämän kuvioina on ihmisiä, eläimiä, veneitä ja kämmeniä. Maalausten läheltä on löydetty myös nuolenkärkien palasia ja ihmiskasvoja esittäviä meripihkariipuksia, jotka ovat toimineet uhrilahjoina. Kallio on tutkijoiden mukaan ollut pyyntiväestölle pyhä paikka. Lisää mielenkiintoista tietoa maalauksista on mm. Wikipediassa.

061114 060

061114 061

061114 062

Kallio on 30 metrin korkuinen, ja järveltä päin katsottaessa se näyttää valtavalta ihmisen päältä. Emme nyt päässeet näkemään kalliota tästä näkökulmasta, mutta ensi kesänä täytyy palata paikalle veneellä!

Nuortti: 3. päivä

Kolmantena vaelluspäivänä aurinko paistoi ohuen pilviharson takaa. Olin jo ensimmäisen yön jälkeen oppinut nukkumaan teltassa, joten olin nyt saanut hyvät yöunet päivän vaelluksen alle. Lähdimme matkaan iloisella mielellä, sillä meillä oli kunnianhimoinen tavoite päästä iltaan mennessä rengasreitin loppuun asti. Matkaa oli jäljellä 20 kilometriä eli hurjan paljon enemmän kuin edellisinä päivinä, mutta nyt kävelemisen ja taukojen rytmitys tuntui sujuvan, ja etenimme aiempaa nopeammin.

20140823 177

Kuljimme jonkin aikaa avarassa puolukkametsässä, jossa maasto vietti hienoisesti kauempana näkymättömissä olevalle joelle päin. Auringonvalo teki maisemassa ihmeitä, ja kaikki näytti kauniimmalta kuin pilvisellä säällä.

20140823 185

Ylitimme useita kivisiä maastoja.

20140823 190

Eräs ojakohta kohisi vuolaana jokea kohti virraten.

20140823 193

20140823 196

Puissa oli hurjasti naavaa – jopa koivuissa. Olin aiemmin luullut, että vain havupuissa on naavaa.

20140823 201

Suomaisemassa kasvoi runsaasti kuhmuraisia koivuja. Suolla oli myös kaunis puro (tai oja). Kerron suokuvien lomassa loppupäivästä, jonka aikana en tullut ottaneeksi enempää kuvia.

Meillä oli siis tavoitteena edetä viimeisenä päivänä 20 kilometriä. Meidän ei olisi ollut aivan pakko päästä perille asti, mutta reitin lopussa oli tiedossa joen ylitys kahlaten, emmekä halunneet jättää tätä koitosta (ja todennäköistä kastumista) lähtöpäivän aamuun. Niinpä uurastimme eteenpäin, ja minäkin löysin jostakin ihmeellisiä voimia kävelemiseen. Saavuimme ylityspaikalle Kärekeojalle klo 22. Oli jo hämärää.

20140823 203

Ylityspaikalla joki oli kapea ja virtasi hitaammin kuin muualla. (Huom. kuvassa on suo-oja, ei joki! ;) Joki oli ylityspaikallakin parinkymmenen metrin levyinen.) Joen yli kulki vaijeri, ja siitä roikkui pidikkeitä, joiden varassa veden saattoi ylittää. Olin selvittänyt luontokeskuksesta, että veden korkeus saattoi tällä hetkellä yltää rinkkojen alaosaan, joten suojasimme rinkat jätesäkeillä. Lisäksi minä askartelin jätesäkeistä ja ilmastointiteipistä itselleni housut. Olin nimittäin vaelluksen aikana peseytynyt joessa (vai sanoisinko yrittänyt peseytyä), ja tiesin, miten kylmää vesi oli. Aioin pitää vaatteet ja kengät päälläni jätesäkkihousujen sisällä. Housuista tuli oikein hienot pohjavahvikkeineen päivineen. Harmi, ettei niistä tullut otettua kuvaa!

Peikko päätti ylittää joen siekailematta ilman housuja, mutta hän olikin rohjennut karaista itseään uimalla joessa aiemmin useaan kertaan. Minä odotin malttamattomana joen ylitystä, ja olisin lähtenyt jo matkaan peikon vielä valmistautuessa, mutta onneksi sentään odotin häntä. Halusin kuitenkin mennä ensimmäisenä. Otin vaijerin varassa olevan pidikkeen ja kiersin sen moneen kertaan ranteeni ympäri. Peikko otti tuekseen metsästä löytämänsä sauvan, sillä hän halusi jättää jäljellä olevat pidikkeet seuraaville ylittäjille.

20140823 214

Astuin joen partaalta veteen, ja nivustaipeeseen asti ulottuva äkkisyvä, virran voimakkuus ja pohjan kivien liukkaus yllättivät minut. Horjahdin kyljelleni veteen. Vaijeripidike esti minua uppoamasta veteen kokonaan ja lähtemästä virran mukaan, mutten päässyt virtauksen vuoksi tasapainoon. Peikko oli hypännyt heti veteen viereeni, ja hän auttoi minut pystyyn. Kaikessa hötäkässä vasen jätesäkkilahkeeni oli saanut osuman ja vuoti hiljalleen, mutta onneksi tuo pieni liru ei tuntunut kylmältä. Myös rinkkani sivu oli hieman kastunut. Saatoin vain toivoa, ettei vesivahinko ollut edennyt pidemmälle.

Peikko oli säikähtänyt puolestani toden teolla, mutta en yllätyksekseni ollut itse aivan yhtä tolaltani tapahtuneesta, ja pystyin jatkamaan ilman suurempia epäröintejä. Peikko pyysi minua kiertämään vapaan käteni hänen kaulaansa, ja lähdimme ylittämään jokea yhdessä. Etenimme hitaasti ja juttelimme mukavia viedäksemme ajatuksiamme pois pitkästä ylityksestä. Otin hyvin matalia askelia, sillä virta työnsi aina askeltavaa jalkaani voimakkaasti sivulle ja sai sen lipsumaan kivillä.

Vastarantaan päästyämme meillä oli varsinainen voittajaolo. Riisuin jätesäkkihousut ja litistelin ensimmäisen illan telttapaikallemme. Pystytimme leirin, ja vaellusväsymykseni oli kuin poispyyhkäisty, kun pääsin laittamaan telttakotia. Tuntui mahtavalta, että olin selvinnyt koko vaelluksesta, ja kaikki tuskalliset tunteet ja tuntemukset sekä joen ylitys olivat nyt takanapäin. Hyvä minä!

Nukuimme kunnolla ja lähdimme seuraavana aamupäivänä ajamaan kohti etelää.

Nuortti: 2. päivä

20140821 121

Vaelluksen toisen päivän aamuna aurinko pilkisti hieman näkyviin ja hopeoi mustikan- ja puolukanvarvut.

20140821 130

Leiripaikaltamme oli komeat näköalat jyrkästi viettävään maastoon. Eräässä männyssä oli muhkea pahka.

20140822 137

Edellisen päivän uurastus tuntui lihaksissani, ja etenimme minun vuokseni hitaasti. Peikko oli tottunut kantamaan raskaita taakkoja, ja häneltä askel kävi kepeämmin, vaikka hänellä oli vielä painavampi rinkka kuin minulla. Kun saavuimme taas erään virtaavan ojan luokse, pidimme pienen tauon, ja elävän veden katsominen ja kuvaaminen vei ajatuksiani pois fyysisistä tuskista.

20140822 143

20140822 148

20140822 152

Saukkosuvannonvaaraa lähestyessämme ohitimme kaksi näköalapaikkaa, joilla pidimme tauon. Ensimmäisellä paikalla näimme kaukana alhaalla kiemurtelevan joen ja sen kuohut.

20140822 154

Toista näköalaa hallitsivat karun komeat kiviset rinteet. Näkymät kauas ympäristöön olivat huikeat. Tällaisia maisemia olisimme toivoneet reitiltä enemmänkin!

20140822 158

20140822 170

Umpimetsien maisemat toistuivat melko samanlaisina, ja kuljin niin väsyneenä, ettei mieleni tehnyt ottaa kovin paljon kuvia. Kun ilta alkoi kolkutella, ohitimme Saihon autiotuvan ja otimme sen läheltä taas juomavettä, ja sen jälkeen saavuimme Nuorttijoen ylityspaikalle rajavyöhykkeen viereen. Vyöhykkeen merkkinä oli lukuisia kylttejä, jotka kielsivät menemästä alueelle.

20140822 171

Ylitimme joen vaappuvaa riippusiltaa pitkin. Tein sen päättäväisesti suoraan eteeni tuijottaen. Minun ei kannattanut vilkuilla alas tai sivuilleni, sillä silloin olisin varmaan menettänyt tasapainoni! Sillalta putoamisen vaaraa ei olisi kuitenkaan ollut, sillä turvaverkot näyttivät suhteellisen vankoilta. Peikko tuli perästä.

20140822 172

Riippusillan jälkeen nousimme taas jyrkkää mäkeä ylös, onneksi portaita pitkin. Nousu oli pitkä, ja portaiden askelmia oli yli 200. Laskin ne, mutta mieleni on autuaasti unhoittanut tarkan luvun. Kävelimme eteenpäin, ohitimme Kolsankoskenojan laavun ja leiriydyimme kuusimetsään. Olimme suunnitelleet kävelevämme tänä päivänä hieman edellistä pidemmän matkan, mutta olin niin uuvuksissa, etten jaksanut kävellä 12:ta kilometriä pidempään. Pystytimme ripeästi leirin ja hoidimme iltatoimet (taas kerran ilman pesuvettä kuten edelliselläkin leiripaikalla, sillä juoksevaa vettä ei ollut tarpeeksi lähellä). Illan pimetessä taivas oli hieman pilvettömämpi kuin päivällä, ja näimme auringonlaskun värejä. (Maisemakuva on seuraavalta aamulta.)

Nuortti: 1. päivä

Olimme peikon kanssa pari viikkoa sitten vaeltamassa Lapissa, Nuorttijoen varrella. Kerron reissusta kolmessa kuvapostauksessa, ja lopuksi summaan vielä vaellukselta kertyneitä ajatuksia ja oppeja.

Ajomatka paikan päälle kesti 13 tuntia. Matkan varrella näimme maisemaskaalaa koko Suomen mitalta ja koimme monenmoisia säitä auringonpaisteesta hillittömään rankkasateeseen. Säätiedotukset olivat luvanneet koko maahan vaihtelevaa sadetta, joten olimme varustautuneet sen varalta, että myös vaelluksen aikana sataisi.

20140821 009

Automatkan loppuvaiheessa kuitenkin paistoi aurinko. Pysähdyimme kauniin suomaiseman äärelle pienelle tauolle. Olin käynyt Lapissa aiemmin vain muutaman kerran lapsena, enkä muistanut sen maisematyypeistä juuri mitään. Oli hienoa nähdä maisemien korkeusvaihteluita, jykeviä tuntureita ja erilaisia joki- ja suomaisemia.

20140821 017

Illalla saavuimme Savukosken alueelle ja ajoimme vielä sata kilometriä Urho Kekkosen kansallispuistoon Nuorttin retkeilyreitin alkukohtaan. Jätimme auton parkkialueelle, nostimme rinkat selkään ja lähdimme etsimään leiriytymispaikkaa. Hämärä oli laskeutunut, ja erotimme maiseman hädin tuskin. Onneksi reitti laskeutui heti Nuorttijoen rantaan, Haukijärvenojan haarautumispisteeseen. Sieltä löysimme tasaisen niityn, jolle leiriydyimme. Kuvat ovat seuraavalta aamulta, jolloin näimme tarkemmin, millaiseen paikkaan olimme tulleet.

20140821 022

Peikko ja minä otimme juohevasti roolit leirin pystyttäjinä ja purkajina. Pystytimme yhdessä teltan, ja minä huolehdin sen sisätilojen järjestelemisestä ja peikko ruoanlaitosta retkikeittimellä. Telttamme on kolmen hengen teltta (Hilleberg), jossa on kätevä absidi eli eteistila. Olimme asetelleet maahan avaruushuovan, jonka päällä oli vielä retkipatja eristeenä. Absidissa oli mukavaa istua, vaihtaa vaatteita, selvitellä rinkkojen tavaroita ja ruokailla, kun ulkona oli pimeää.

Yö sujui minun osaltani kehnosti, sillä nukun yleensäkin huonosti uusissa paikoissa. Olin myös kylmissäni, vaikka minulla oli eristävä puhallettava makuualusta ja kolmen vuodenajan makuupussi. Joesta nouseva kosteus oli ehkä syynä siihen, että makuupussin sisään tunkeutui kylmyyttä.

20140821 047

Aamulla olin kuitenkin melko pirteä, ja aamutoimet hoidettuamme ja leirin purettuamme lähdimme matkaan. Sukelsimme joenvarren metsään, joka oli ihastuttavan runsas.

20140821 050

Metsässä kasvoi paljon ”sateenvarjokasveja” (mikä niiden oikea nimi onkaan! Olen käyttänyt niistä tätä nimeä lapsena).

20140821 060

Polkua oli helppo seurata, ja se oli merkitty oranssein ympyröin puihin ja tolppiin.

20140821 062

Reitti kulki paikoin joen vierellä, mutta useimmiten se kulki syvemmällä metsässä. Olin aina riemuissani, kun vastaan tuli vettä ojan tai puron muodossa, sillä elävä vesi rauhoitti ja toi toisaalta eloa hiljaisen metsän mystisyyteen. Vesinäkymistä oli mukava ottaa kuvia.

20140821 065

20140821 067

Maasto oli mäkistä, ja reitillä oli runsaasti jyrkkiä nousuja ja laskuja. Monessa paikassa oli kivistä peltoa, jollaista en ollut aiemmin nähnyt. Kivipelto näytti komealta jylhässä maastossa.

20140821 068

Pidimme välillä pieniä taukoja, jolloin laskimme rinkat selästä, istuimme niiden päälle ja söimme energiapatukoita ja pähkinöitä. Kerran pari päivässä pysähdyimme pidemmälle tauolle ja söimme tukevampaa retkimuonaa. Olimme ostaneet valmiita kuivaruokia, joihin tarvitsi vain lisätä kuumaa vettä. Olimme kuumentaneet veden aamulla Trangialla ja säilyttäneet sitä termospullossa, joten meidän ei tarvinnut tauoilla ryhtyä sen kummempiin ruoanvalmistustoimenpiteisiin.

20140821 073

Pidemmillä tauoilla vaihdoimme myös taukopaidat päälle ja ripustimme vaelluspaidat kuivumaan istuskelun ajaksi. Alusvaatteemme olivat merinovillaisia, ja ne kuivuivat nopeasti pilviselläkin säällä. (Sadetta ei muuten tullut koko vaelluksen aikana – mikä tuuri! Pilvistä säätä kuitenkin riitti, ja aurinko pilkisti vain muutamaan lyhyeen kertaan.)

20140821 075

Tässä ylitimme poroaitauksen pienten portaiden avulla.

20140821 076

Hiljaisten metsien läpi käveltyämme saavuimme Hirvashaudan autio- ja varaustuvalle, jonka lähellä virtasi ihastuttava puro.

20140821 080

20140821 083

20140821 085

Täytimme purosta vesivarantomme, jotka olivat käyneet jo tyhjiin. Meillä oli mukana yhteensä 6 litraa vettä. Se oli melkoinen määrä kannettavaksi, mutta emme olleet varmoja, löytäisimmekö reitin varrelta riittävästi juotavaksi kelpaavaa vettä.

20140821 089

Siellä täällä reitin varrella oli pitkospuita pienten suoalueiden päällä. Tässä kohdassa pitkospuille oli rakennettu penkki, jolla saattoi levähtää ja katsella alla virtaavaa ojaa. Lepo olikin tarpeen, sillä seuraavaksi nousimme taas jyrkkää mäkeä ylös. Onneksi apuna olivat portaat.

20140821 101

20140821 105

Metsät huokuivat hiljaisuutta ja liikkumattomuutta, ja tunnelma oli maaginen ja kunnioittava, paikoin jopa hieman aavemainen. Kaatuneita, sileitä keloja makasi siellä täällä pitkin koskemattomia metsiä. Oli kuin metsään olisi ripoteltu luurankoja. Ne olivat oikeita norsunluisia veistoksia.

20140821 112

12 kilometrin kävelyn jälkeen olin jo aivan puhki, olinhan aloittelija raskaan rinkan kanssa. Olimme suunnitelleet leiriytyvämme Alimmaisen Hirvashaudanojan tulentekopaikan lähettyville, mutta kun saavuimme paikalle illan hämärtyessä, se näytti synkältä ja luotaantyöntävältä. Joki kohisi vuolaana aivan tulentekopaikan tasalla, ja ilma oli kylmä ja kostea. Teltalle ei tahtonut löytyä sopivan tasaista paikkaa. Päätimme jatkaa vielä jonkin matkaa eteenpäin. Noustuamme rinnettä ylös löysimme mukavan leiriytymispaikan avarissa maisemissa. Pystytimme leirin ja kävimme uupuneina nukkumaan.

20140821 116

Puissa oli hurjasti naavaa. Lapin luonto on todella puhdasta.