Nyt

Moikka! Kiitos kaikille teille, jotka vierailette blogissani ja silloin tällöin kommentoitte vanhoja postauksia. Se on mukavaa! :)
Mitä minulle nyt kuuluu? Elämäni on täynnä ihania asioita: läsnäoloa, naurua, inspiraatiota, musiikkia, tanssia, joogaa ja vegaanista herkkuruokaa. Viime vuosi oli elämäni onnellisin, ja meininki jatkuu. On niin hyvä olla tässä ja nyt!

Netistä poimittu kuva heijastaa tunnelmiani. Voikaa hyvin! 

Innoittava sadepäivä

2016-06-28_sadepaiva_01

Luit oikein: innoittava – ei inhottava! Kostean luonnon tuoksussa ja kauniin harmaassa, sumuisessa järvimaisemassa on jotakin sanoinkuvaamattovan inspiroivaa. Kun kävelin polkua pitkin Kopille ja katselin vehreää metsää ja kosteita, sammaleisia kiviä, täytyin riemusta.

Tällaisina leimahduksen hetkinä tuntuu kuin kaikki mahdollisuudet olisivat avoimina ja elämässäni olisi nurkan takana odottamassa jotakin tavattoman antoisaa, josta minulla ei ole vielä aavistustakaan. Innoitus pursuaa minusta, näen mielikuvia väreistä, vuodenajoista, tunnelmoinnista takkatulen ääressä, pehmeistä neuleista, keijuista…

Rakastan rantakiviä, jotka kostean kiiltävinä aivan säihkyvät värejä!

2016-06-28_sadepaiva_07

Sinilevää

2016-06-28_sinileva_01

Juhannuspäivän aamuna oli aivan tyyntä, joten kävin soutamassa kauempana olevien pikkusaarten ympäri. Olin huomannut saaremme rantavedessä outoja vihreitä siitepölylauttoja, ja kun palasin soutulenkiltä, niitä oli kasaantunut rantaan enemmänkin. Ilmiö osoittautui sinileväksi, jota emme ole näillä vesillä ennen nähneet. Sain selville, että aikaisen kevään johdosta järvivedet ovat lämmenneet harvinaisen nopeasti, minkä vuoksi sinilevää on ilmaantunut sellaisiinkin paikkoihin, joissa sitä ei ole ennen tai ainakaan pitkiin aikoihin ollut. Sinilevää on itse asiassa luonnostaan kaikissa Suomen vesistöissä, mutta se ei juuri ryöstäydy riesaksi asti kuin matalissa ja rehevissä vesissä.

2016-06-28_sinileva_022016-06-28_sinileva_03

Alkoi hiukan tuulla, ja vesi sekoittui sen verran, että lauttamaiset leväjuovat katosivat rannasta. Ehätin ottamaan ilmiöstä kuvia vasta tässä vaiheessa, kun levähippuja näkyi enää veden seassa. Enemmän levää oli vielä kasaantuneena rantakivillä (ylempi kuva), ennen kuin aallot huuhtoivat senkin pois.

Suhtauduimme asiaan ensin pelonsekaisin tuntein. Olemme saaressa täysin järviveden varassa juomavettä lukuun ottamatta, mutta sinileväistä vettä ei pitäisi käyttää pesu-, tiski- eikä löylyvetenä, koska se on kehollemme myrkyllistä. Yli vuorokauteen emme pumpanneet järvestä vettä, vaan säästelimme padassa ja saaveissa olevaa vettä. Tarkkailin levätilannetta, ja parin päivän sisällä sinilevähiput alkoivat aika nopeasti vähetä ja katosivat lopulta eilen kokonaan, ainakin näin silmä- ja käsimääräisesti rantavedestä päätellen. Kivi vierähti sydämeltämme! On kiinnostavaa nähdä, miten levätilanne kehittyy kesän aikana ja mitä pitää tuleman seuraavina kesinä.

2016-06-28_sinileva_052016-06-28_sinileva_04

 

Kaunis juhannus

Juhannusaatto oli tänä vuonna rauhallinen, tyyni ja sanalla sanoen upea. Ihastuttava poikkeus niihin lukuisiin kertoihin, jolloin sää on ollut enemmän tai vähemmän kylmä, tuulinen ja sateinen! :D

Tyynen veden yli kantautui silloin tällöin puhetta muilta harvoilta mökeiltä, joita laajassa maisemassamme on, mutta mekastus ja muut häiriöt loistivat poissaolollaan, kuten yleensäkin. Me vietimme äidin kanssa hyvin sivistyneen juhannuksen. Söimme loimulohta, uutta perunaa, sienisalaattia ja tekemääni tsatsikia. Loimulohi on ykkönen – ja tsatsiki!

Illansuussa saunoin ja uin. Kelluin liplattavassa vedessä ja katselin taivasta. Vesi on lämmennyt sitten edellisen käynnin viikkoa aiemmin.