Nyt

Moikka! Kiitos kaikille teille, jotka vierailette blogissani ja silloin tällöin kommentoitte vanhoja postauksia. Se on mukavaa! :)
Mitä minulle nyt kuuluu? Elämäni on täynnä ihania asioita: läsnäoloa, naurua, inspiraatiota, musiikkia, tanssia, joogaa ja vegaanista herkkuruokaa. Viime vuosi oli elämäni onnellisin, ja meininki jatkuu. On niin hyvä olla tässä ja nyt!

Netistä poimittu kuva heijastaa tunnelmiani. Voikaa hyvin! 

Härkälintu ja poikanen

2016-06-29_uikut_01

Eilinen sadepäivä seestyi puolipilviseksi illaksi. Rannalta kuului porskutusta: härkälintu ja yksi poikanen surffailivat vedessä. Kohta ne lähtivät uimaan peräkanaa rannan editse.

2016-06-29_uikut_05

2016-06-29_uikut_07

Poikanen porskutti emonsa kiinni ja hyppäsi kyytiläiseksi.

2016-06-29_uikut_08

2016-06-29_uikut_10

Uikut uiskentelivat saaren vasemmanpuoleiseen kaislikkoon.

2016-06-29_uikut_11

Tuossa järvenselällä saimaannorppa on pari kertaa nostanut päänsä pintaan.

2016-06-29_uikut_132016-06-29_uikut_12

Kallion korkein kohta.

2016-06-29_uikut_042016-06-29_uikut_02

Kallion sammalet olivat vielä märkiä, vaikka kallio oli muuten kuivunut sateen jäljiltä. Märkä sammal tuntuu hauskan pehmeältä ja joustavalta paljaan jalan alla.

2016-06-29_uikut_032016-06-29_uikut_14

Ilta-aurinkoinen rantapolku.

2016-06-29_uikut_152016-06-29_uikut_17

Aitta metsän siimeksessä.

2016-06-29_uikut_16

Innoittava sadepäivä

2016-06-28_sadepaiva_01

Luit oikein: innoittava – ei inhottava! Kostean luonnon tuoksussa ja kauniin harmaassa, sumuisessa järvimaisemassa on jotakin sanoinkuvaamattovan inspiroivaa. Kun kävelin polkua pitkin Kopille ja katselin vehreää metsää ja kosteita, sammaleisia kiviä, täytyin riemusta.

Tällaisina leimahduksen hetkinä tuntuu kuin kaikki mahdollisuudet olisivat avoimina ja elämässäni olisi nurkan takana odottamassa jotakin tavattoman antoisaa, josta minulla ei ole vielä aavistustakaan. Innoitus pursuaa minusta, näen mielikuvia väreistä, vuodenajoista, tunnelmoinnista takkatulen ääressä, pehmeistä neuleista, keijuista…

Rakastan rantakiviä, jotka kostean kiiltävinä aivan säihkyvät värejä!

2016-06-28_sadepaiva_07

Virkattu kännykkäkotelo

2016-06-28_kannykkakotelo_01

Sain viikko sitten valmiiksi kesäisen neulepaidan (josta saan toivottavasti otettua pian kuvia), ja halusin keksiä mökkireissulle jonkin käsityön. Niinpä ryhdyin tekemään kännykälleni uutta koteloa. Olin ostanut uuden kännykän pari vuotta aiemmin ja jahkaillut pitkään koteloasian kanssa. Kotelo oli hankittava ja äkkiä, mikäli mielin kännykän säilyvän kunnossa, mutten ollut tyytyväinen kauppojen kotelotarjontaan. Silloin päätin häthätää neuloa kotelon punaisesta villalangasta. Neulottu kotelo toimi muuten ihan hyvin tähän asti, mutten ollut koskaan täysin tyytyväinen sen keksittyyn malliin ja langan liukkauteen (niin hyvä lanka kuin Drops Nepal muuten onkin!).

Tähän virkattuun koteloon sen sijaan olen oikein tyytyväinen! Se on sopivan napakka ja kitkainen, että puhelin pysyy sen sisässä. Virkatessa suuaukon reunat kaartuivat sisäänpäin, joten ne lukitsevat puhelimen entistä paremmin paikoilleen. Lanka on puuvillaista Drops Safrania, josta virkkasin aiemmin erään toisen kesäpaidan. Tuli kivan värinen kotelo!