Härkälintu ja poikanen

2016-06-29_uikut_01

Eilinen sadepäivä seestyi puolipilviseksi illaksi. Rannalta kuului porskutusta: härkälintu ja yksi poikanen surffailivat vedessä. Kohta ne lähtivät uimaan peräkanaa rannan editse.

2016-06-29_uikut_05

2016-06-29_uikut_07

Poikanen porskutti emonsa kiinni ja hyppäsi kyytiläiseksi.

2016-06-29_uikut_08

2016-06-29_uikut_10

Uikut uiskentelivat saaren vasemmanpuoleiseen kaislikkoon.

2016-06-29_uikut_11

Tuossa järvenselällä saimaannorppa on pari kertaa nostanut päänsä pintaan.

2016-06-29_uikut_132016-06-29_uikut_12

Kallion korkein kohta.

2016-06-29_uikut_042016-06-29_uikut_02

Kallion sammalet olivat vielä märkiä, vaikka kallio oli muuten kuivunut sateen jäljiltä. Märkä sammal tuntuu hauskan pehmeältä ja joustavalta paljaan jalan alla.

2016-06-29_uikut_032016-06-29_uikut_14

Ilta-aurinkoinen rantapolku.

2016-06-29_uikut_152016-06-29_uikut_17

Aitta metsän siimeksessä.

2016-06-29_uikut_16

Innoittava sadepäivä

2016-06-28_sadepaiva_01

Luit oikein: innoittava – ei inhottava! Kostean luonnon tuoksussa ja kauniin harmaassa, sumuisessa järvimaisemassa on jotakin sanoinkuvaamattovan inspiroivaa. Kun kävelin polkua pitkin Kopille ja katselin vehreää metsää ja kosteita, sammaleisia kiviä, täytyin riemusta.

Tällaisina leimahduksen hetkinä tuntuu kuin kaikki mahdollisuudet olisivat avoimina ja elämässäni olisi nurkan takana odottamassa jotakin tavattoman antoisaa, josta minulla ei ole vielä aavistustakaan. Innoitus pursuaa minusta, näen mielikuvia väreistä, vuodenajoista, tunnelmoinnista takkatulen ääressä, pehmeistä neuleista, keijuista…

Rakastan rantakiviä, jotka kostean kiiltävinä aivan säihkyvät värejä!

2016-06-28_sadepaiva_07

Virkattu kännykkäkotelo

2016-06-28_kannykkakotelo_01

Sain viikko sitten valmiiksi kesäisen neulepaidan (josta saan toivottavasti otettua pian kuvia), ja halusin keksiä mökkireissulle jonkin käsityön. Niinpä ryhdyin tekemään kännykälleni uutta koteloa. Olin ostanut uuden kännykän pari vuotta aiemmin ja jahkaillut pitkään koteloasian kanssa. Kotelo oli hankittava ja äkkiä, mikäli mielin kännykän säilyvän kunnossa, mutten ollut tyytyväinen kauppojen kotelotarjontaan. Silloin päätin häthätää neuloa kotelon punaisesta villalangasta. Neulottu kotelo toimi muuten ihan hyvin tähän asti, mutten ollut koskaan täysin tyytyväinen sen keksittyyn malliin ja langan liukkauteen (niin hyvä lanka kuin Drops Nepal muuten onkin!).

Tähän virkattuun koteloon sen sijaan olen oikein tyytyväinen! Se on sopivan napakka ja kitkainen, että puhelin pysyy sen sisässä. Virkatessa suuaukon reunat kaartuivat sisäänpäin, joten ne lukitsevat puhelimen entistä paremmin paikoilleen. Lanka on puuvillaista Drops Safrania, josta virkkasin aiemmin erään toisen kesäpaidan. Tuli kivan värinen kotelo!

 

Sinilevää

2016-06-28_sinileva_01

Juhannuspäivän aamuna oli aivan tyyntä, joten kävin soutamassa kauempana olevien pikkusaarten ympäri. Olin huomannut saaremme rantavedessä outoja vihreitä siitepölylauttoja, ja kun palasin soutulenkiltä, niitä oli kasaantunut rantaan enemmänkin. Ilmiö osoittautui sinileväksi, jota emme ole näillä vesillä ennen nähneet. Sain selville, että aikaisen kevään johdosta järvivedet ovat lämmenneet harvinaisen nopeasti, minkä vuoksi sinilevää on ilmaantunut sellaisiinkin paikkoihin, joissa sitä ei ole ennen tai ainakaan pitkiin aikoihin ollut. Sinilevää on itse asiassa luonnostaan kaikissa Suomen vesistöissä, mutta se ei juuri ryöstäydy riesaksi asti kuin matalissa ja rehevissä vesissä.

2016-06-28_sinileva_022016-06-28_sinileva_03

Alkoi hiukan tuulla, ja vesi sekoittui sen verran, että lauttamaiset leväjuovat katosivat rannasta. Ehätin ottamaan ilmiöstä kuvia vasta tässä vaiheessa, kun levähippuja näkyi enää veden seassa. Enemmän levää oli vielä kasaantuneena rantakivillä (ylempi kuva), ennen kuin aallot huuhtoivat senkin pois.

Suhtauduimme asiaan ensin pelonsekaisin tuntein. Olemme saaressa täysin järviveden varassa juomavettä lukuun ottamatta, mutta sinileväistä vettä ei pitäisi käyttää pesu-, tiski- eikä löylyvetenä, koska se on kehollemme myrkyllistä. Yli vuorokauteen emme pumpanneet järvestä vettä, vaan säästelimme padassa ja saaveissa olevaa vettä. Tarkkailin levätilannetta, ja parin päivän sisällä sinilevähiput alkoivat aika nopeasti vähetä ja katosivat lopulta eilen kokonaan, ainakin näin silmä- ja käsimääräisesti rantavedestä päätellen. Kivi vierähti sydämeltämme! On kiinnostavaa nähdä, miten levätilanne kehittyy kesän aikana ja mitä pitää tuleman seuraavina kesinä.

2016-06-28_sinileva_052016-06-28_sinileva_04