Kuulumisia ja neulomisia

Ostin uudenvuoden kunniaksi kuntosalikortille aikaa koko vuodeksi, ja yritän käydä treenaamassa pari kertaa viikossa. Pitkän tauon jälkeen jo ensimmäiset käyntikerrat ovat tehneet ihmeitä niin keholle kuin mielellekin! Ostin myös salitossut, sellaiset peruskouluajan jumppatossut. Ne ovat mainiot: ne eivät ole kengät (en halua käyttää kenkiä, koska haluan harjoittaa jalkapohjieni lihaksia) mutta niissä on pitävä pohja, joten jalat eivät luista lattialla ja laitteissa.

Kuuntelemme juuri nyt peikon kanssa erilaisia tunnelmallisia ääniä stereoista. Ensin kuului takkatulen rätinää ja sateen ropinaa peltikattoon, ja nyt on vuorossa sademetsän ääniä. Keksimme, että tällaiset äänimaisemat tuovat mielekkyyttä pimeisiin koti-iltoihin. Äänet ovat myös miellyttävä tausta esimerkiksi lukemiselle tai neulomiselle.

Olen neulonut edelleen ahkerasti, ja muutamia uusia töitä on valmistunut. Tässä niistä yksi: myssynen pienelle kummitytölleni. Mallina toimii nalle!

030115 055

030115 059

Käytin Drops Air -lankaa, jota oli jäänyt jäljelle toisesta projektistani (josta kerron myöhemmin lisää). Keksin myssyn mallin itse, ja väkersin sen huippuun pienen rusetin silkkinauhasta.

030115 057

030115 060

Tyttö kuulemma tykästyi myssyyn eikä olisi malttanut ottaa sitä pois päästään! Ihastuttavaa, eikä seikka ole ihme, sillä neulos on ihanan pehmeää.

Kotiimme on myös muuttanut eräs uusi tulokas: kettu!

030115 039

Käsinukke-kettu on saaren asukin, oksasta tehdyn Ketun, serkku. Ihastuin käsinukkeen eräässä kaupassa, ja päätin ostaa sen jollekulle joululahjaksi. Kotona kuitenkin aloin hassutella käsinukella, ja kiinnyin kettuun salamannopeasti niin paljon, etten voinut enää luopua siitä! No, nyt se sitten toimii muun muassa pikkuvieraiden kaverina.

030115 038

Kettu puolestaan on kiintynyt tekemääni lumipalloon ja yrittää ilmeisesti vierittää siitä vielä isompaa, mikä ei taida kuitenkaan onnistua, sillä joululiinalle ei ole satanut sen enempää lunta kuin Hile-lankaakaan…

Pimeistä koti-illoista vielä sen verran, että mieleni kaipaa kovasti maalle ja luontoon. Pimeä aika kaupungissa, jossa ei ole edes valaisevia lumikinoksia, on niin synkkää. En ole ottanut juuri mitään kivoja luontokuviakaan. Tiedossa saattaa kuitenkin olla valopilkku tähän asiaan: suunnittelemme saareen menoa! Täytyy tarkistaa jäätilanne ja hankkia muutama talvikelien tarvike. Tarkoitus olisi hiihtää saareen jään yli ja vetää tavarat pulkalla perässä. Saaressa oleskelu täyttynee lämmityshommilla ja muilla puuhilla, mutta sellaisissahan me viihdymme. Olimme kaikkein onnellisimpia viime kesänä saaressa!

Mainokset

Uudenvuodenkokko

Hyvää uutta vuotta! Joulunaika on jo lopuillaan, mutta se on ollut täynnä tunnelmia. Tässä on kuvia uudenvuodenkokostamme, jonka kasasimme peikon kotipellolle ja tuikkasimme tuleen. Kokon pääraaka-aine oli vanha vene, joka oli lojunut varastotiloissa pari vuosikymmentä. Vene sahattiin kolmeen osaan, ja siitä muodostettiin parin metrin korkuinen keko. Mukana oli myös muuta polttotavaraa, ja pätsiin pääsi jopa joulukuusi, koska se oli alkanut karista niin paljon, ettei sitä viitsinyt enää pitää sisätiloissa.

030115 122

030115 126

030115 130

030115 131

030115 137

Aloitimme kokon kasaamisen uudenvuodenaattona, mutta pääsimme polttamaan sen vasta uudenvuodenpäivän iltana. Peikolla kävi nimittäin kokkoa kasatessa haaveri: Edellisvuoden kokosta oli jäänyt maahan lankku, josta sojotti pitkä, ruosteinen rautanaula. Emme huomanneet sitä, ja peikko-parka astui siihen. Naula meni saappaan ja jalan läpi, ja jouduimme lähtemään sairaalan päivystykseen. Vietimme siellä nelisen tuntia, ja saavuimme kotiin pari minuuttia vuoden vaihtumisen jälkeen. Hieman erilainen uudenvuodenaatto, mutta onneksi peikon jalka paranee.

030115 155

030115 156

030115 160