Huurteen kimallusta

Aurinko nousee hitaasti. Kun samoan metsään, on vielä hämärää. Maa on kirjavanaan pudonneita lehtiä.

221014 042

221014 045

Ensimmäiset auringonsäteet saavat puolukanvarpujen jääreunukset kimaltamaan.

221014 046

221014 047

221014 048

221014 049

221014 056

221014 057

Koivumetsä on nyt paljon alastomampi kuin pari viikkoa aiemmin.

221014 060

Mainokset

Huurretta

Saarikausi päättyi puolitoista viikkoa sitten, kun haimme veneen kaupunkiin. Nyyh! Peikko tosin on lausunut ääneen haaveen, joka minulla on ollut jo monta vuotta: voisimme käväistä saaressa talviaikaan, hiihtää sinne pulkat perässämme. Olen kerran ollut saaressa talvella, mutta siitä taitaa olla jo melkein viisitoista vuotta. Vanhempani kokivat sen reissun niin työlääksi lämmittämisen ynnä muun kannalta, ettei toista talviretkeä tullut. Peikko kuitenkin tykkää tulien sytyttelemisestä. Katsotaan, miten käy! Olisi ihastuttavaa ja jännittävää nähdä, miltä saaressa näyttää lumen aikaan. Edellisestä kerrasta ei ole sen kummemmin kuvia kuin liiempiä muistikuviakaan.

221014 002

Kuitenkin kaikitenkin, nautin syksyn viimeisen reissun tunnelmista täysin sydämin. Kun heräsin lauantaiaamuna, aurinko oli nousemassa, ja kiiruhdin rannalle kuvaamaan.

221014 003

221014 004

221014 005

221014 006

Peikon sahaamat koivupölkyt, jotka toimivat kallion istuimina, ovat huurteessa.

221014 008

Pienet vesilammikot ovat jäätyneet. Koivunlehdet ovat jääneet kiikkiin.

221014 012

221014 013

221014 017

Pudonneiden lehtien reunukset ovat huurrekuorrutteessa.

221014 018

221014 030

221014 021

221014 019

221014 022

Kun seisoskelin kalliolla, kuulin joutsenparven lentojoikua. Kohta parvi lensikin yläpuolellani. Sain kaikelta häkellykseltäni napattua epätarkan kuvan.

221014 032

Veneen kuomu tomusokerissa.

221014 034

221014 035

221014 037

Lehti ja köysi ovat sinetöityneet toisiinsa.

221014 038

Aamukuu.

221014 040