Kaipuu luontoon

Olimme peikon kanssa viime viikolla vaelluksella Lapissa. Retki oli mielenkiintoinen ja täynnä monenlaisia kokemuksia ja ajatuksia. Luvassa on pian postauksia aiheesta, mutta sitä ennen kirjoitan hieman kuulumisia. (Olin ajastanut postauksia viime viikolle, ja siksi nyt tuntuu siltä kuin kirjoittamisesta olisi hurjan pitkä aika!)

217

221

222

Palattuamme Lapista kaupunkiin tunsin oloni tyhjäksi, enkä pelkästään 13 tunnin ajomatkan vuoksi. Tunne johti siihen, että parin päivän päästä lähdimmekin jo pois kaupungista, tällä kertaa saareen. Autolla sinne, autolla tänne – tämä on reissurikkain kesäni.

223

224

226

Kaupungissa eläminen ei kerta kaikkiaan ole minua varten. Emme asu lähellä keskustaa vaan kaupungin laitamilla, mutta kaipaan jatkuvasti luontoon kauniiden maisemien, luonnon äänten ja hiljaisuuden keskelle. En viihdy liikenteen melussa, pinnallisiin asioihin keskittyvässä ilmapiirissä ja ihmismassoissa, vaikka toki silloin tällöin on mukavaa mennä elokuviin tai käydä ravintolassa syömässä.

227

229

230

Olen asunut koko elämäni kaupungissa ja käynyt mökkeilykausina saaressa kaksiviikkoisesta lähtien. Saaresta on muotoutunut minulle kaikkein rakkain ja merkityksellisin paikka, ja se on alkanut kaivata rinnalleen kotia maalla. Vielä pari vuotta sitten ajattelin, että olen sydämeltäni kaupunkilainen, enkä voinut kuvitella varsinaista arkielämää muualla. Sitten sain kokea lyhyesti elämää haja-asutusalueella, ja tajusin, miten paljon nautin luonnon rauhasta ja käytännön puuhista. Sen jälkeen kaupunkielämä on alkanut tuntua ”ei-minulta”, ja tunne on voimistunut pikkuhiljaa.

232

233

235

Peikko jakaa tunteeni täysin, mutta emme voi jättää kaupunkia vielä pariin vuoteen peikon opintojen vuoksi. Onneksi voimme käydä toukokuusta lokakuuhun saaressa ja lisäksi peikon synnyinkunnailla maalla läpi vuoden.

236

237

238

Oli ihanaa tulla saareen neljän viikon tauon jälkeen – aivan liian pitkä aika! Blogi innostaa minua katselemaan täällä (ja kaikkialla muuallakin) ympärilleni visualistin silmin. Näen jatkuvasti kaikenlaista kaunista ja mielenkiintoista, jonka mielelläni jaan kanssasi valokuvauksen keinoin.

240

241

242

Bataatti-porkkanasosekeitto

Ruokavalioni haastaa minut hyödyntämään mahdollisimman paljon kasviksia ruoanlaitossa. Innostuin pari vuotta sitten hetkellisesti vihannessosekeitoista, ja nyt elvytin innostuksen henkiin. Koostin netissä olevista resepteistä oman sosekeitto-ohjeeni.

029

Ainekset:

  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • rypsiöljyä paistamiseen
  • yhteensä 1 kg bataattia ja porkkanaa (minulla oli yksi 600 g:n bataatti ja n. puolet kilon porkkanapussista)
  • reilusti mausteita (esim. suola, mustapippuri, curry, paprika, jauhettu juustokumina, muskottipähkinä)
  • 1 l vettä
  • 2 rkl hunajaa
  • 1 prk (400 ml) kookosmaitoa
  • tuoretta korianteria

Kuori ja paloittele sipuli, bataatit ja porkkanat; palat voi jättää melko isoiksi. Kuori valkosipulinkynnet, murskaa ne painamalla niitä ison veitsen lappeella ja siivuta ne. Kuullota valkosipuli ja sipuli kattilassa pienessä määrässä öljyä. Lisää bataatit, porkkanat, vesi ja mausteet. Anna kiehua n. 25 minuuttia, kunnes vihannekset (erityisesti porkkanat) ovat pehmeitä. Ota kattila liedeltä ja odota, kunnes poreilu lakkaa täysin (tämä on järkevä varotoimenpide, kun käytetään muovista sauvasekoitinta). Sekoita keittoon hunaja. Soseuta keittoa sauvasekoittimella, kunnes se on mielestäsi sopivan juoksevaa tai sattumapitoista. Lisää kookosmaito ja kuumenna keittoa vielä hetken ajan. Annostele keittoa kulhoon ja sekoita annokseen silputtua korianteria.

030

Sosekeitto on kevyttä mutta lämmittävää, ja se sopii hyvin lounaaksi. Isosta kattilallisesta riittää syötävää moneksi päiväksi!

Marmorirasia

Kotonani on erilaisia pieniä koriste-esineitä, joihin olen niin tottunut, etten aina huomaa niiden olemassaoloa muulloin kuin pyyhkiessäni niistä pölyjä (mikä on muuten harmillisen harvoin). Kun esineitä katselee, muistaa, mistä ne ovat tulleet ja mitä kokemuksia niihin liittyy. Tämän marmorisen rasian sain joskus alakoulun ensimmäisellä tai toisella luokalla luokkakaverini synttäreillä.

017

Kaverini synttäreillä oli aina yksi tai useampi ohjelmanumero, jossa kaikki vieraat saivat satunnaisen lahjan. Kun lapset esimerkiksi onkivat sermin takaa, kaverini äiti pujotti koukkuun jonkin tavaran, jonka onkija sai itselleen. Minusta oli aivan ihmeellistä, että toisen ihmisen synttäreillä sai itsekin lahjoja.

020

Mikä hauskinta, lahjat olivat aina tällaisia hyvin kauniita ja eksoottisia. Se oli erikoista, sillä kaverini perhe ei ollut rikas tai esimerkiksi matkustellut paljon. Ehkä kaverini äidillä vain oli taitoa löytää ihania tavaroita. Hän oli taiteellinen ihminen, joka osasi maalata vesiväreillä ja askarrella uskomattoman hyvin. Muistan, että heidän eteisessään oli äidin maalaama muumiaiheinen taulu, jossa muumipeikko juoksi muumitalolta katsojaa kohti. Muistan myös pienet itse tehdyt silkkipaperiset lumihiutaleet, joita heidän ikkunoissaan oli talvisin. Niissä oli mitä mielikuvituksellisimpia pieniä leikkauksia.

018

Rasia on melko painava, joten se saattaa olla aitoakin marmoria, mene ja tiedä. Hohteleva kukkakuvio on ihastuttava ja muistuttaa japanilaista tyyliä.