Sirkussalaatti

Kuumana päivänä ei tee mieli nähdä paljon vaivaa ruoanteon eteen eikä syödä mitään raskasta. Niinpä tein yksinkertaisen salaatin, jonka päälle paistoin broilerin rintafileen.

Tykkään tehdä salaateista kauniita lautasannoksia, asetelmia. Tästä annoksesta tuli aika huvittavan näköinen. Mieleeni tulee norsu tai hiiri – tai itse asiassa norsuhiiri, jonka piirroskuvan olen joskus nähnyt. Sirkusmainen tunnelma!

Salaatissa oli myös mozzarellaa ja sinihomejuustoa. Aura-muruillani ei ole enää monta päivää käyttöaikaa, joten halusin hyödyntää sinihomejuustoa salaatissa, sillä se sopii mainiosti kanan kanssa. Salaatin ainekset olivat siis seuraavat:

  • kahta eri salaattia (käytin makeaa friseetä ja kartanon salaattia)
  • avomaankurkkua (kuorittuna)
  • miniluumutomaatteja
  • mozzarellaa
  • sinihomejuustoa
  • broilerin rintafileetä (jonka maustoin paistamisen jälkeen suolalla ja Santa Marian Chicken & Steak- ja Chili Explosion -mausteseoksilla)
  • seesamin- ja kurpitsansiemeniä (käytin myös kolmatta siemenlajia, mutten muista sen nimeä)
  • kastikkeeksi oliiviöljyn, vaalean balsamikastikkeen ja mustapippurin sekoitusta

Kuvassa näkyvä pitsireunainen pöytäliina on muuten ihana mutta ryppyinen! Olen ollut silittämisen suhteen täysin vailla inspiraatiota sen jälkeen kun muutimme tänne. Nyt muhun on kuitenkin iskenyt jonkinlainen into järjestää ja siivota kotia, joten rypyt saavat pian huutia.

Heinäkuun viimeinen päivä

Palasimme kaupunkiin, ja täällä olo on tällaisella helteellä tukahduttavaa – ei ole järveä, johon voisi pulahtaa monta kertaa päivässä juuri silloin kun haluaa. Hikoiltuani muutaman aamun tunnin muistin, että viime kesänä käytin vilvoittamiseen viuhkaa. Löysin viuhkan tärkeiden tavaroiden laatikosta ja otin sen oitis käyttöön. Pienikin ilmavirta helpottaa!

Viuhka on minulle rakas esine vuosien takaa. Olin kuuden seitsemän vuoden ikäisenä perheeni kanssa Kreetalla, ja sain viuhkan sieltä. Viuhkan kankaan reunat hapsottavat aavistuksen verran, ja kultakoristeet ovat hieman kuluneet ja muoviosat kellastuneet, mutta se on silti edelleen kaunis ja toimiva.

Etsiessäni viuhkaa silmiini osui Martta Wendelinin seinäkalenteri, jonka olin ostanut vuoden alussa. Kalenteri oli ollut seinälläni muutaman kuukauden ajan, mutta sitten muutimme peikon kanssa yhteen, ja kalenteri jäi purkamatta jääneiden tavaroiden uumeniin. Kun nyt otin sen esille, ihastelin sen tunnelmallisia, maalaisromanttisia kuvia. Heinäkuun kuvassa perhe on eväsretkellä järven äärellä. Kuvasta voi aistia tyynen, hiljaisen kesäpäivän tuntua. Tuollaisina hetkinä aika tuntuu ihastuttavasti pysähtyneeltä, ja on kuin auringon helotus ja leppoisa iltapäivä voisivat jatkua loputtomiin.

123Harmi kuitenkin, että löysin kalenterin vasta nyt, sillä saan ihailla tätä nimenomaista kuvaa enää tämän päivän ajan, huomenna kun alkaa jo elokuu! Tyttökin syö jo viimeisiä korteen pujotettuja metsämansikoita.

Kun selasin kalenterin kuvia edeltäviltä kuukausilta, suorastaan parahdin, kun näin kesäkuun kuvan, josta kuvastuu suomalaisen juhannuksen kaino tunnelma. Miksei kalenteri osunut käsiini aiemmin, jotta olisin saanut ihastella tätäkin kuvaa pidempään?

No, voin sentään käyttää kaunista kalenteria uudelleen ensi vuonna, kunhan taiteilen siihen uudet viikkoruudukot.

Kalliolla

Auringonkajo valaisee kalliota kauniisti.

091

Toisinaan rantaan murtuva vesi vaahtoaa. Lieneekö vedessä pesuainejäämiä?

092

100

102

103

Kallio on hennon vaaleanpunaista.

104

Peikko luottaa Crocseihin.

105

108

Kalliolla tepastellessa löytää lukemattomia ihastuttavia yksityiskohtia.

109

111

Aurinko laskee

Taivas on kauniin vaaleansininen, kuin pensselillä maalattu. Aurinko punaa puiden rungot.

076

078

079

Se kultaa koivujen ja mustikanvarpujen lehdet.

082

Kallion sammal hohtaa himmeästi.

083

085

Kalliolta kaatunut puu pitäisi poikkaista ja panna polttopuuksi.

086

089

Maalauksellista.

093

Tummanvioletti, selväpiirteinen pilvi on kuin lohikäärmeen pää.

095